Tänään kävin vaa'alla ja vaikka painoni oli noussut, se ei enää tuntunut niin pahalta vaan itseasiassa yllättävän hyvältä. Tuntuu kuin olisin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntenut itseni iloiseksi ja vapautuneeksi arjen huolista! Vaikka ennusteeni näyttäkin nyt jo paljon valoisammalta ,ajattelin silti jatkaa psykologilla ja ravintoterapeutilla käymistä, että en pääse vain retkahtamaan vanhoihin tapoihin.
Vaikka olenkin parantumassa, en silti aio todellakaan lopettaa liikkumista, teen sitä kuitenkin mutta vain TERVEELLISEN maun rajoissa. En enää rääkkää itseäni ihan henkihieveriin tai tee asioita verenmaku suussa. Sehän on sulaa hulluutta.. Miksi kärsiä jostain jos siitä voi nauttia? Tänään tajusin löytäneeni lempiruokani , NAM ! Ennenhän join vettä ja vältin kaikkea syötävää lihomisen pelossa.En voinnut syödä edes purkkaa ja veden juominenkin epäilytti, mitä jos lihon kun juon? Onneksi lähimmäisteni avulla tajusin kuinka hengenvaarallisessa tilanteessa olin.Heille olen jokapäivä erittäin kiitollinen.
Elämä on lyhyt,eikä sitä kannata heittää hukkaan! Joten muistakaa ihmiset nauttia,älkääkä antako anoreksian ottaa niskalenkkiä.. Nauttikaa siitä mitä olette, älkääkä siitä sairaasta mielikuvasta joka haluaisitte/voisitte olla.
MUISTAKAA ELÄÄ!!